Jatkokertomus nimeltä hallitusneuvottelut

Muistatteko kun kirjoitin ensimmäisen kerran hallitusneuvotteluista? Siitä kuinka ensimmäistä kertaa elämässäni olen seurannut hallitusneuvotteluja ja jännittänyt hallitusohjelmaa. Siitä kuinka tunnen ihmisiä jotka osallistuvat noihin neuvotteluihin ja saan seurata tilannetta hyvin läheltä. No nyt tilanne muuttui entistäkin kiinnostavammaksi. Nämä hallitusneuvottelut nyt varmaan jäävät historian kirjoihin monella mittarilla mitattuna, mutta niin ne myös jäävät mun henkilökohtaiseen historiaani. Uskokaa tai älkää, mutta siellä kuuluisassa puoluekokouksessa ei vaan bailattu ankarasti, vaan tehtiin myös valintoja vihreiden päättäviin elimiin, kuten puoluehallitukseen ja puoluevaltuuskuntaan. Ja mut valittiin puoluevaltuuskuntaan. Se taas tarkoittaa sitä, että kun hallitusneuvottelut vihdoin toivottavasti perjantaina loppuvat, saan ollaa äänestämässä siitä, että hyväksytäänkö me vihreät se hallitusohjelma ihan oikeasti ja mennään hallitukseen vai ei. Täytyy sanoa, että alkoi taas kiinnostus hallitusneuvotteluihin herätä, vaikka muuten olisin jo kyllästynyt koko aiheeseen. Harvemmin sitä näin uunituoreena valtuuskuntalaisena pääsee tekemään näin isoja päätöksiä.

Eräs puoluekokous ja siitä uutisointi

Vietin viikonlopun Kuopiossa. Siellä järjestettiin yksi puoluekokous. Jos luet Hesaria, olet ehkä huomannut, että vihreät bailasivat Kuopion yössä ankarasti uuden puheenjohtajansa johdolla. Oli vaahtobileetkin. Ihan "vihreät vaahtobileet". Siitä piti kertoa oikein isosti Suomen suurimmassa päivälehdessä, vaahtobilefakta-kainalojuttuineen. Nyt tiedän, että vaahtobileitä järjestettiin erityisesti 90-luvulla Ibizalla ja että suosittu asu kyseisiin bileisiin on uikkari ja snorkkeli ja että bileissä järjestetään yleensä märkä t-paita -kilpailu ja bilemusiikkina soitetaan teknoa. Kiitos Hesari. Jos lukisin vain kyseistä lehteä, en tietäisi sitä, että sunnuntaina vihreät kävivät pitkän keskustelun katsomuspolitiikasta periaateohjelmaa käsitellessään ja että puoluevaltuuskunnan puheenjohtajaksi valittiin Johanna Sumuvuori. Mutta mitäpä noista. Onhan se äänestäjän kannalta oleellisempaa tietää, miten kosteasti ja hurjasti uusi puheenjohtaja puoluetovereidensa kera voittoan juhli. Varsinkin kun juhli vielä maltillisesti – vaahtobileissä. Ja jos Hesaria on uskominen, niin sanoisin, että olipa muuten leimit vaahtobileet.

Mutta hei, jos tällä myydään lehteä niin mikäs siinä. Ei vihreiden uskottavuus ole kiinni siitä bilettääkö puolueväki vaahtobileissä vai ei. Mutta kyllähän se vähän risoo, että puoluekokouksesta, jossa käsitellään ihan oikeasti vihreiden asioita julkisesti koko kenttäväen voimin, nostetaan kiinnostavammaksi jutuksi jotkut öiset bilettämiset joissa ei tapahtunut mitään sen kummempaa, kuin että päädyttiin epähuomiossa vaahtobileisiin.

Ajatusleikki – jos olisin Jutta

Jatkan omalla omintakeisella tyylilläni hallitusneuvottelujen kommentointia. Käynnistän ajatusleikin ja leikin hetken, että olisin Jutta Urpilainen. En tietenkään oikeasti tiedä mitä SDP:ssä touhutaan ja mikä noissa hallitusneuvotteluissa oikeasti mätti. Että oliko se kokoomus vai demarit jotka ei osanneet neuvotella. Mutta siis jos mä olisin Jutta, niin mä ottaisin nyt sen johtajaroolin, joka ilmeisesti hallitusneuvotteluissa vähän unohtui. Pistäisin Eero Heinäluoman ruotuun, näpäyttäisin jopa tarvittaessa julkisesti ja marssisin Jyrki Kataisen kanssa neuvottelemaan 6-packin paluusta ihan tosissaan. Varmasti molemmat kykenis kompromisseihin, jos puolueiden vanhat jäärät pistettäisiin aisoihin. Sitten hoidettaisiin hyvin pitkälle päätyneet hallitusneuvottelut loppuun ja pistäisin Jyrki-boyn kustantamaan kaikille neuvottelijoille kunnon bileet. Kunnon bileiden jälkeen olis hallituksellakin taas hyvä henki, minulla, Jutta Urpilaisella, taas uskottavuutta johtajana ja maassa hallitus. Että näin.

Tosin jos Osmo Soininvaaraa on uskominen, niin vihreät jo yritti hieroa sopua kokoomuksen ja demareiden välille siinä onnistumatta. Että onpahan mielenkiintoiset hallitusneuvottelut tulossa.

Periaatteista ja kompromissin kauneudesta

Yritän kirjoittaa jotain vihreistä, hallituksesta ja oppositiosta. Yritän myös kirjoittaa jotain politiikasta ylipäätään ja siitä miten puolueiden on välillä vaikea keskittyä vain ja ainoastaan siihen omien tavoitteiden ajamiseen, kun on se imago ja aina taivaanrannassa häämöttävät seuraavat vaalit ajateltavana.

Vihreiden puoluevaltuuskunta päätti tänään ettei se edes harkitse osallistuvansa hallitukseen keskustan ja kokoomuksen (&co.) kanssa. Se oli hyvä päätös.  Jonkun toisen mielestä se oli ehkä hätiköityä, mutta mä en ainakaan olisi kestänyt sitä että vihreät on taas keskustan ja kokoomuksen jyrättävänä, kun eteen tuleekin yhtäkkiä asioita joita EI lue hallitusohjelmassa. Sitä on tultu nähkääs vähän varovaisiksi ja tehdyistä virheistä yritetään ottaa oppia.

On ihan helvetin väärin, että nyt vihreiden vastuulle pistetään erilaisia asioita. Toiset on sitä mieltä, että nyt kun vihreät eivä mene halltukseen, me petaamme tietä perussuomalaisten hallitustielle. Toiset taas näkevät, että nyt ei hallituksessa kukaan puolusta vihreitä arvoja ja luonnonsuojelua. On se vaan jännä juttu, että vihreitä pidetään vuoroin tarpeettomina kun muut ovat omineet vihreitä arvoja ja vuoroin meitä pidetään taas ainoana luonnon puolesta puhuvana puolueena ja meidän vastuullemme pistetään kaikki vihreiden arvojen puolustaminen. Päättäkää jo.

Politiikka on vaikeaa. Mä en osaa sitä vielä yhtään, mutta kun sitä on ensin seurannut vuosi tolkulla kotisohvalta ja nyt jonkun aikaa puolueen silmälasit päässään, niin koko ajan vaan vahvistuu käsitys politiikan vaikeudesta. Jotenkin sitä periaatteellisena ihmisenä toivoisi, että politiikka olisi sellaista, että puolueet suoraselkäisinä pitäisivät kiinni periaatteistaan ja ajaisivat järkähtämättä tärkeiksi katsomiaan asioita. Vähän niin kuin perussuomalaiset nyt muka tekevät. Laitan muka, sillä en luota persujen suoraselkäisyyteen. Populismi ei ole mun mittakaavalla suoraselkäistä. Sitä paitsi tämä periaattellisuus ei vaan toimi. Puolueet tekevät päätöksiä yhdessä. Oon aina arvostanut sitä, että meillä Suomessa on enemmän kuin kaksi puoluetta ja sitten yhdessä on tehty päätökset. Toisia ne päätökset miellyttävät enemmän kuin toisia ja jotkut venyvät kompromissiin enemmän kuin toiset, mutta kuitenkin. On vallinnut joku konsensus kuitenkin.

Mutta entäs nyt, kun periaattellisuus on sitten oikeasti (muka) palannut politiikkaan? Mun mielestä viime viikkojen pieleen menneet hallitusneuvottelut näyttävät juuri sen, että kun yritetään olla niin hemmetin periaattellisia että, unohdetaan toinen politiikassa olennainen asia – kompromissi. Tiedättehän kompromissin. Sen kun toinen sanoo neljä ja toinen sanoo kaksi ja sitten yhdessä päätetään kompromissina kolme. Eli kukaan ei saa ihan sitä mitä alunperin halusi, mutta tuli vähän vastaan ja varmisti, että kaverikin tuli. Kompromissi on kuulkaas ihan hyvä asia. Se ei ole periaatteiden myymistä (on se toki joissain asioissa joskus, mutta ei suinkaan aina), vaan omien asioiden eteenpäin viemistä yhdessä muiden kanssa.

Ja sitten ihan pikana totean, että politiikan päätöksentekoa vaikeuttaa vielä yksi merkittävä asia. No ne vaalit. Kun aina on nurkan takana väijymässä ne seuraavat vaalit joita varten on ajateltava sitä puolueen imagoa, uskottavuutta ja niitä äänestäjiä. Mutta siitä ehkä toiste. Lupasinko aluksi kirjoittaa jotain myös vihreistä, hallituksesta ja oppositiosta? No en sitten kirjoittanut. Mutta voin vakuuttaa, että moni muu on kirjoittanut. Lukekaapa vaikka tämä, tämä tai tämä teksti aiheesta ja unohtakaa se kritiikki jota vihreät saavat nyt niskaansa. Me ei nyt jakseta leikkiä teijän kanssa ja ottaa vastuullemme kaikkea maailman pahaa. Me kuulkaa yritettiin jo kantaa sitä kuuluisaa vastuuta, mutta rajansa kaikella. Nyt on taas muiden vuoro yrittää muodostaa hallitus. Good luck with that.

Edit. Lisäyksenä vielä, että mä kannatan periaattellisuutta. Siis ihan todella kannatan. Mutta periaatteensa kannattaa valita huolella, niitä ei saa olla montaa ja niissä pitää olla edes hieman pelivaraa, ettei periaatteisiinsa joudu (varsinkaan politiikassa) hirttäytymään.