Mun puheenjohtajaehdokkaani

Meillä vihreillä on menossa puheenjohtajavaalit. Kaikki jäsenet saavat äänestää neuvoa-antavassa postiäänestyksessä. Lakiteknisistä syistä äänestys ei voi olla sitova. Puolueemme ylin päättävä taho kun on puoluekokous. Itse jaksan kuitenkin uskoa, että jos vaaleissa saadaan edes joten kuten selkeä tulos, ei puoluekokous lähde äänestämään tulosta vastaan.

Nyt pitäisi saada aktivoitua kaikki jäsenet äänestämään, sillä äänestyskuoria ei edes avata, jos ei yli puolet jäsenistä äänestä. Niin että jos olet vihreiden jäsen, äänestä! Tämä on ensimmäinen kerta Suomessa, kun puolueen puheenjohtaja valitaan jäsenäänestyksellä. Tässä tehdään kuulkaas historiaa. Ehdokkaitahan meillä on neljä, tämän hetkinen puheenjohtajamme Anni Sinnemäki, eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Niinistö, helsinkiläinen kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto ja tuntemattomampi ja tuore vihreä Mika Flöjt Lapista.

Lyhyesti sanottuna mulle ehdokkaita on oikeastaan vain kaksi – Anni ja Ville. Olen ollut ihan tyytyväinen Anniin puheenjohtajana. Mutta hei, mä olenkin tämmöinen Ultra brata kuunteleva, cityvihreä, akateeminen ja vieläpä päälle kolmekymppinen nainen – Anni puhuu mun kanssa samaa kieltä. Annin ongelma onkin se, ettei hän puhu kaikkien kanssa samaa kieltä. Annia on moitittu esiintymisestä, pukeutumisesta, liiasta kiltteydestä, puhetavasta ja jopa äänestä. En allekirjoita läheskään kaikkea sitä kritiikkiä joka Anniin on kohdistunut, mutta myönnän, että esiintymisessä olisi parantamisen varaa. Missään nimessä en ajattele, että Anni olisi ollut huono puheenjohtaja tai että vaalitappio olisi ollut Annin syytä. Pikemminkin ajattelen niin, että Anni on ollut hyvä puhis, mutta Ville olisi vielä parempi.

Miksi sitten Ville? Myönnän yllättäneeni itsenikin sillä, että musta on tullut Villen fani. Vielä muutama kuukausi sitten suhtauduin Villeen aika samoin kuin monet muutkin. Ajattelin, että Ville vaikuttaa hyvältä tyypiltä, skarpilta ja asialliselta poliitikolta. Ehkä vähän turhankin asialliselta ja niin, myönnän sortuneeni ajattelemaan, että ehkä turhan oikeistolaiselta. Nyt hävettää. Mutta vetoan siihen, etten tuntenut Villeä silloin ollenkaan, enkä ollut perehtynyt hänen tekemäänsä politiikaan. Ville oli tuttu vain naamana ja nimenä.

Olen tässä viimeisten kuukausien aikana oppinut, että Villellä on loistava huumorintaju ja hän osaa nauraa myös itselleen (erittäin tärkeä piirre ihmisessä), hänessä on enemmän feministiä kuin monessa tuntemassani feministiksi itseään kutsuvassa naisessa, hän on työstänyt vihreiden perustulomallia ja ajaa vahvasti sosiaalisesti oikeudenmukaista yhteiskuntaa, hän osaa kuunnella ja arvostaa muiden mielipiteitä ja on kaikesta poliittisesta kokemuksestaan huolimatta myös periaatteellinen idealisti. Ville on yleispoliitikko ja jos vihreät haluaa tehdä itsestään yleispuolueen jonka keskeisiä teemoja ovat ympäristö- ja sosiaalipolitiikka, niin Ville on siihen yhtälöön mitä parhain puheenjohtaja. Ja alleviivataan nyt vielä, että vaikka Villen sukunimi on Niinistö ja hän käyttää usein pukua, hän EI ole viemässä vihreitä oikealle. Ei tosin myöskään vasemmalle. Ville, kuten aika monet meistä vihreistä, haluaa edelleen ajatella, ettei meitä vain kerta kaikkiaan voi sijoittaa tuolle niin perinteiselle vasemmisto-oikeisto -akselille (tästä aiheesta muuten täytyy kirjoittaa joskus lisää). Me ollaan vihreitä. Piste.

Mutta sitten siihen kaikista tärkeimpään syyhyn, miksi itse kirjoitin äänestyslappuun Villen nimen ennen Annia. Vaalitappio. En halua vaihtaa puheenjohtajaa vain ja ainoastaan muutoksen vuoksi, mutta myönnän, että sillä on osuutensa asiaan. Haluan vaihtaa puheenjohtajaa, koska Villen katseessa näkyy sellainen pilke, jota en harmikseni ole Annin silmissä nähnyt. Anni näyttää edelleen lyödyltä, mutta Ville näyttää nälkäiseltä, siltä että nyt näytetään niille. Uskon, että jos Ville valitaan puheenjohtajaksi, hän osaa koota omat joukot ja toimia meitä vihreitä yhdistävänä voimana. Villestä tulee avoin, keskusteleva, kuunteleva ja lämmin puheenjohtaja, josta löytyy myös tarvittavaa tiukkuutta. Siksi Ville.

P.S. Ja hei, Villellä on poika nimeltä Elias. Ihan niin kuin mullakin!