Uusi blogi, uudet kujeet

Piti aloittaa taas. Blogi. Edellisen lopetin joitain kuukausia sitten. Ei ollut aikaa, ei sanottavaa. Tai olipas, paljonkin, mutta se ei tuntunut istuvan silloiseen blogiini. Nyt aloitan melkein puhtaalta pöydältä. Melkein siksi, että ajattelin arkistoida osan vanhoista teksteistä tänne, jos osaan ja jaksan nähdä vaivan.

 Tämä blogi olkoon päiväkirjani yhteiskunnasta, omasta arjesta ja elämästä yleensäkin. Kirjoitan tänne asioista jotka kiinnostavat itseäni. Niitä asioita on paljon, joten varautuka laajaan skaalaan.

Ja sitten hyvin lyhyesti minusta. Olen 32-vuotias. Minulla on kolmea lasta, aviomies (jota kutsuisin mielummin poikaystäväksi), kissa, omistusasunto ja auto. Kierrätän, ostan luomua ja pyöräilen sekä käytän joukkoliikennettä. Tunnen huonoa omaatuntoa autosta, metallipurkeista ja roskiin heitettävän ruoan määrästä. Kuulun vihreisiin ja minusta on parin vuoden aikana kuoritunut pieni poliittinen eläin. En ole täydellinen missään suhteessa. Olen tavallinen. Nautin kuitenkin elämästä, enkä suostu masentumaan vaikka maailma tuntuu välillä pahalta.

Pidän yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, vihreydestä, politiikasta, reiluudesta ja omaa nenää pidemmälle katsomisesta, elokuvista, mökkeilystä, punaviinistä, ranskalaisista haisevista juustoista, omasta perheestä, nauramisesta, suklaasta, ekologisuudesta, itselleni nauramisesta, auringosta, kesästä, pyöräilystä, uimisesta, tv:n katselusta, lukemisesta, kavereista, oman miehen sylistä ja pinnistysmäistä.

En pidä ahdasmielisyydestä, rasismista ja suvaitsemattomuudesta, tuhlailevuudesta, turhantärkeydestä, piittaamattomuudesta, kaikenlaisesta fundamentalismista ja mustavalkoisuudesta, valkoisista farkuista, sanoista kuten sparraus tai briiffaus, epäreiluudesta, hankaavista kengistä, väkivallasta tai sodista.

Minut saa helposti nauramaan ja itkemään, suuttumaan ja innostumaan.

I'm green and I'm proud.